Suomessa ollaan sikäli varsin onnekkaita, että täällä pelaa ilmainen julkinen terveydenhuolto. Julkiselle puolelle mennessämme maksamme vain noin 40 euron suuruisen käyntimaksun kultakin hoitokerralta, ja itse hoidosta ei laskuteta erikseen. Toki voi valita hoitopaikakseen myös yksityisen sektorin, jolloin hoitoon pääsee nopeasti juuri silloin kun itselle parhaiten sopii, eikä hoitoa tarvitse odotella kuukausitolkulla. Suomessa kaikille kuuluvat samat terveyspalveluiden oikeudet, ja esimerkiksi rokotusohjelmaan kuuluvat rokotukset, kuten jäykkäkouristusrokotuksen saa aivan jokainen.
Lisäksi saatavilla on joitakin kaikille suunnatun rokotusohjelman ulkopuolisia rokotteita, joiden ottaminen on mahdollista vapaaehtoisesti niin halutessaan. Tästä hyviä esimerkkejä ovat kausi-influenssarokotteet ja kohdunkaulasyöpärokote. Lisäksi erilaisten epidemioiden torjumiseen keksitään usein rokotteita, joiden avulla voidaan suojata väestö niiden saamiselta. Miksi kaikki ihmiset eivät sitten suostu ottamaan näitä vapaaehtoisia rokotteita, kun ne kerran ovat tarjolla?
Nopeasti kehitetyissä rokotteissa on aina riskinsä
Aivan ensiksi tämä kappale lienee tarpeellista pohjustaa sillä tiedolla, että jokaisessa rokotteessa on aina pienen pieni määrä sitä tautia, jota sillä pyritään torjumaan. Tällä pyritään aktivoimaan niin sanottu vastareaktio ihmisen kehossa, minkä jälkeen ihmisen keho tuntee jo viruksen ja osaa suojautua siltä, minkä seurauksena siitä tulee immuuni. Pienestä määrästä huolimatta tällainen voi kuitenkin olla riskialtista esimerkiksi siinä tapauksessa, jos rokotettavan immuniteetti on syystä tai toisesta matalalla. Tällöin voi käydä niin, että rokotettava sairastuu tautiin rokotteesta. Tämän huomaavat usein esimerkiksi influenssarokotuksen ottavat, jotka sairastuvat influenssaan pian rokotteen ottamisen jälkeen.
Toinen pointti on se, että tavalliset rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet on testattu miljoonia kertoja ja niitä on käytetty vuosikausien ajan. Niiden tiedetään olevan lähtökohtaisesti turvallisia. Oma lukunsa ovat kuitenkin nopeasti jonkin epidemian, kuten sikainfluenssan, torjumiseen kehitetyt rokotteet, jotka on otettu käyttöön vain lyhyiden testijaksojen jälkeen. Tällaisten rokotusten kohdalla saattaa nimittäin käydä niin, että niistä ilmenee pidemmällä aikavälillä joitakin negatiivisia oireita. Esimerkiksi juuri edellä mainittu sikainfluenssarokote laukaisi osassa rokotetuista reaktion, joka johti pysyvään narkolepsiaan. Monet salamaroketteista kieltäytyjät vetoavat juuri testaamattomuuteen ja siihen, että suojelevat itseään ikäviltä yllätyksiltä. Nopeasti kehitetyn rokotteen ottamista kannattaakin aina punnita sen ottamisen plussat ja miinukset huomioiden.